Yksinkertaista mutta totta
(Haastattelija: Jussi Helenius)

Mistä inspiraatio Demigodin uudelleen kasaamiseen? Kuulin, että Repulse Records (ex-Drowned prod.) olisi jokunen vuosi sitten ottanut yhteyttä teihin ja kysellyt "re-unionin" perään…
No bändihän on tavallaan toiminut samalla kokoonpanolla kaikki nämä vuodet, joten ei siitä ollut pitkä matka bändin "uudelleen kasaamiseen". Henkilökohtaisesti en muista Repulsen kyselleen moista, mutta he olivat kyllä hengessä mukana alkumetreiltä lähtien. Idean isät olivat Seppo (rummut) Ja Jussi (kitara).

Oliko toka levy alunperin tarkoitus julkaista Drownedin kautta? Miksei toista levyä tullut Slumberin perään piakkoin? Missä vaiheessa ja miten Spikefarm tuli kuvioihin?
Repulse oli kiinnostunut julkaisemaan tokan levymme ensinäkemältä ja sillä varjolla aloimme uutta matskua jo äänittämäänkin noin kokeilumielessä vuonna -99. Repulse sitten lopetti aktiiviuransa joskus niillä main joten levytysprojekti hautautui. Muistaakseni meillä oli yhden levyn diili Drownedilla. Toista levyä ei tullut kun ei ollut uutta tavaraa eikä innostusta. Silloinhan sitä sitten hajottiinkin toviksi. Spike tuli kuvioihin innostuttuaan matskuumme, jonka ystävämme Luxi Lahtinen ja rumpalimme Seppo heille toimitti joskus -00 aikoihin. Homma lähti vihdoin niiltä main pyörimään hienosti meidänkin bändissämme, takaiskuihin jo tottuneina.

Kaikki alkuperäiset jäsenet eivät kuitenkaan enää lähteneet lopulta mukaan, vaan olet tällä hetkellä ainoa perustajajäsen bändissä. Mistä/miten löysit tämänhetkisen kokoonpanon tyypit? Miksei esim. Demigodin alkuaikojen "sielu" Esa Lindén enää lähtenyt mukaan touhuun? Seppo rumpalipoika (alkup.jäsen) kyllä oli mukana jälleen tulemisessamme, mutta totesi heti alkumetreillä, ettei hän tule jatkamaan Shadow Mechanicsin levytyksen jälkeen. Sepolla pitää kiirettä niin siviili-, työ- kuin opiskeluelämässäänkin, joten ymmärtäkäämme häntä. Jussikin ilmestyi kitaraan jo ekan demomme (joskus vuonna -91) jälkeen ja vielä se mukana roikkuu. Muut tyypit ovat enemmän tai vähemmän paikallisia hengailijoita joita oli helppo pyytää mukaan touhuun tai muuten jo mukana touhussa (Sami, Tuomas, Ali). Poikkeuksena uusi rumpalimme Tuomo joka löytyi Turun suuresta metropolista, Raisiolaisen kuulapään Jari Laineen ansiosta. Esakin oli mukana vielä pari vuotta sitten, mutta kiireet painaa päälle Sepon tapaan.

Kakkoslevyllä Shadow Mechanics vokaaleja ärjyy peräti kolme eri kaveria. Miksi tällainen ratkaisu?
Biisit kun on kirjoitettu niin pitkällä aikavälillä ja ovat sen verran erityylisiä, ettei voitu kuvitella, että ne laulettaisiin yhdellä tyylillä. Piti löytää monipuolinen laulaja ja kun ei löydetty, niin pyydettiin kolme eri tyyliin ärjyvää hemmoa yhden sijaan. Ja hommahan hoitui. Tuomas, joka on ainoa laulajamme nykyään, hoitaa kyllä niin vanhat kuin uudetkin biisit livenä todella mallikkaasti.

Ensimmäisen Slumber of Sullen Eyes ja toisen levyn julkaisun välillä on melkein kymmenen vuotta, ja bändi on luonnollisesti muuttunut 90-luvun alun ajoista. Miten itse näet tämän muutoksen / kehityksen bändin "sisältä" katsottuna?
Joo ollaanhan sitä soiteltu jos jonkin moista humppaa aikojen saatossa. Sanoisin, että bändimme suuntaus noin keskilinjaltaan on mennyt thrashimpaan suuntaan jo Slumberin päivistä lähtien. Ollaanhan sitä toki kehitytty muusikkoinakin. Ennen kun biisi kasattiin läjästä erilaisia riffejä, niin nykyään saattaa käydä niin että kokonainen biisi kasataan yhden riffin eri variaatioilla. Luulempa, että olemme löytäneet linjamme. Tuollaiset takavuosien experimentaaliset polut on taaksejäänyttä elämää. Kovaa, "nyrkki naamaan" -tavaraa on tulossa…

Kuvaako sanonta "yksinkertainen on kaunista" biisien tekoanne nykyään? Eli biisirakenteita haetaan ennemmin toimivuuden kuin teknisyyden puolesta?
Osuit aika lähelle naulan kantaosaa. Toki teknisempääkin materiaalia on tulossa, mutta liika kikkailu ei ole meidän mielestä hauskaa eikä aina edes hyvän kuuloistakaan. Mainitsemasi toimivuus on meidän aapisemme tänäpäivänä.

Demigod kävi 90-luvun alussa muutaman kerran ulkomaillakin soittamassa, millaisia kokemuksia nuo keikat olivat? Suomessa tuolloin bändi oli suht ahkera keikkailija ymmärtääkseni.
Juu käytiin pari kertaa ulkomaan eläviä kiusaamassa. Kokemuksina tuollaiset jutut ovat helvetin hienoja bändin uralla kuin tietysti muutenkin. Vastaanottokin oli hyvä sikäli kun muistan oluen nautiskelun lomasta. Kotimaassa soiteltiin tosiaan ahkerasti. Riihimäki oli kova scene mesta tuolloin. Turussakin piti soittaa kahteen otteeseen. Ensimmäinen yritys kariutui arvoisan virkavaltamme toimesta ja toinen rumpalimme solmuun menneen suoliston takia…

Haluatko valaista taustoja varsinkin tuosta virkavaltahässäkästä tarkemmin…?
A-panimolla oltiin jo muistaakseni vuorossa soittaa, kun herra isoherra ja kamut tulivat ja pistivät stopin koko touhulle, syynä liian monta sammunutta henkilöä sisääntuloaulassa. En kyllä muista nähneeni ainuttakaan sammunutta siellä. Paikalta poistututtuamme he ratsasivat vielä autommekin. Kivaa oli juu.

Em. keikoilla nähtiin myös nykyään "isoiksi nimiksi" kasvaneet Sentenced, Amorphis/Abhorrence ja Impaled Nazarene. Oletko seurannut näiden bändien uraa ja mitä mieltä olet ko. bändeistä nykyään ja n. 10 vuotta sitten?
No en seuraa sceneä juuri ollenkaan enää niin kuin joskus tein. Jos törmään johonkin mielenkiintoiseen niin se tapahtuu vahingossa eikä siksi, että todella hakisin jotain. Kuuntelen kaikkea vanhaa paskaa Dark Angel, Black Sabbath akselilla joten enpä osaa nykypäivän tilanteesta oikein keskustella. Mainitsemiasi bändejä kuuntelin joskus ja toki omistan varhaista tuotantoa heiltä kaikilta. Nykyään en tiedä heistä juuri muuta kuin, että menestystä on tullut. Kaikkien heidän kanssa on myös tullut kaljaa kurkusta kaadettua, humalahakuisesti.

Mitä mieltä olet Dark Angelin ym. vanhojen bändien re-unioneista?
Heh, enpä ole seurannut niitäkään erityisemmin. Tuntuu olevan muodissa moinen touhu. Vanhat bay-area thrash bändit ym. Toki lähtisin livenä kuuntelemaan vanhoja partoja jos tänne päin sattuisivat. Uusi materiaali aina jostain syystä arveluttaa, mutta kyllä haluaisin ainakin kuulla.

Kesällä soititte Tuska-festareilla ensimmäisen keikan pitkään aikaan, millainen vastaanotto siellä oli? Kumman levyn perusteella Demigodia tunnistettiin enemmän? Kymmenen vuoden aikana on kuitenkin selkeä sukupolvenvaihdos tapahtunut Suomenkin metalliskenessä.
Juu ei olla soitettu neljään vuoteen livenä Demigodina ja yleensäkin, joten hieman oli perhosta suolimakkaroissa. Vastaanotto ylitti odotukset ja lämmitti tällaisten vanhojen jarrujen sydäntä. Mainitsemasi sukupolvenvaihdos oli selvästi nähtävissä juuri siinä, että nuorempi metallikansa tunnisti lähinnä uuden levyn biisit, kun taas seniorit siellä taustalla mölähtelivät vanhojen rallien tahdissa.

Miltä näyttää Demigodin tulevaisuus ja onko jotain suunnitelmia jo tehty esim. seuraavan levyn suhteen?
Hyvältä näyttää. Ollaan päästy taas keikkailun makuun ja sehän maistuu! Uusia biisejä ollaan alettu kasata ja hienoja riffejä on plakkarissa tusinoittain, joten eiköhän sitä seuraavaakin albumia tästä joskus kasaamaan päästä. Ajankohtaa ei vielä osata sanoa, mutta eiköhän se tässä kymmenen vuoden sisällä taas julkaista…

« Takaisin