Verta Saatanalle ja herneet nenään!
Tutka.org / Helena Hiltunen 30.12.2005
Alkuperäinen artikkeli luettavissa täältä.

 

Turkulainen metallikeikkoja järjestävä WCH-yhdistys sai hämmentävää postia Mainonnan eettiseltä neuvostolta (MEN) loppusyksystä 2005. WCH -yhdistyksen järjestämän ”Verta saatanalle” -nimisen black metal -keikan julisteet olivat saaneet jonkun valveutuneen kansalaisen ottamaan yhteyttä Mainonnan eettiseen neuvostoon, ja tekemään valituksen.

Mainonnan eettiselle neuvostolle lähetetyssä kirjeessä nimetön kansalainen jakoi huolensa nuorten, vanhusten ja ihan tavallisten pahaa-aavistamattomien kulkijoiden puolesta, joiden ihmisarvoa keikkamainokset saattoivat loukata tai aiheuttaa pysyviä vaurioita henkisen ja moraalisen tilan kehityksessä.

Näpäytys valittajalle

WCH-yhdistyksen jäsen Jussi Helenius ei voinut aluksi uskoa yllättävää yhteydenottoa todeksi. Aikaisemmin kaupungille levitetyistä keikkajulisteista ei ollut tullut minkäänlaista palautetta.

- Ajattelin etten varmasti kirjoita mitään vastinetta MEN:iin, etten haaskaa aikaani jonkun urpon valitukseen. Tulin kuitenkin sitten toisiin ajatuksiin ja otin yhteyttä.

- Tietysti mieleen tuli ajatus median huomiosta, mutta siitä ei tässä ole kysymys. WCH-yhdistys toimii marginaalisten musiikkityylien parissa, joten jos jonkin henkinen keikka on tulossa, sen näköinen keikkajulistekin tehdään. Ei valtavirran ihminen ymmärrä näistä asioista mitään ja siksi keikkajulisteiden kuvasto saattaa ihmetyttää. Joka tapauksessa julisteiden kuvasto on monille arkipäivää.

Puhelinsoitto selvensi tilannetta ja Helenius kumppaneineen kirjoitti vastineen MEN:ille.

- Puhelimeen vastannut henkilö selvitti miten pitää toimia. Itse olin täysin varma vapauttavasta päätöksestä, vaikka juliste olikin kontekstin mukaan provokatiivinen. Se pitäisi muistaa, että juliste oli tehty kertomaan tulevasta black metal – keikasta ja tämän genren mentaliteetti ei käännä toista poskea, Helenius selventää.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Helenius ihmettelee kuinka ihmisillä on aikaa valittaa mainoksista niinkin kiihkeästi kuin nykyään.

- Jo eettisen neuvoston sivuilta näkee millaisista asioista ihmiset valittavat. Aikamoista ajan tuhlausta räkyttää jostain rintaliivin olkaimesta. Mutta näin huumorin kannalta, olisi aika mielenkiintoista olla neuvostossa duunissa. Hauskaa se nimittäin ainakin olisi, Helenius nauraa.

Helenius ei kiellä Mainonnan eettisen neuvoston tarpeellisuutta, mutta ihmettelee mitä hyötyä on elimestä, jolla ei ole rahkeita rangaistuksiin.

- Onhan heillä sananvaltaa, mutta riittääkö se? Meillekin kerrottiin, ettei mahdollinen tuomitseva päätös vaikuta toimintaamme millään tavalla. Mitä hyötyä tällaisista päätöksistä on?

Helenius haluaisi tietää nimettömän valittajan nimen antaakseen hänelle henkilökohtaista palautetta.

- Pieni asiallinen nootti kyseisen henkilön postilaatikkoon olisi minusta paikallaan. Haluaisin kysyä tyypiltä mitä hän on saanut elämässään aikaan ja kertoa mitä me olemme saaneet aikaan, Helenius lataa.

WCH-yhdistys on muun muassa palkittu Turun Nuorisotoimen 2005 promoottoristipendillä ansiokkaasta metalliklubien ja – tapahtumien järjestämisestä.