BAL-SAGOTH / BATTLELORE / GLADENFOLD
Turun Klubi 26.1.2008
(Arvio: Serpent)

Tammikuun keikkarupeaman loppupuoli koettiin Turussa miekkojen kalskeessa, keskellä örkkien sötahuutoja ja lohikäärmeiden henkäyksiä - jos ei nyt kirjaimellisesti tai edes kuvainnollisesti, niin ainakin sanoitusten ja mielikuvitusten parissa. Luvassa nimittäin oli varsinainen fantasia- ja miekkametallikolmikko, kun lavalle astelivat paikallisen Gladenfoldin ja alkujaan lappeenrantalaisen Battleloren lämmittelemät Bal-Sagothin miekkoset.

Sankarillista savustusta

Turun Klubille oli yleisöä saapunut sankoin joukoin, eikä ihme, sillä olihan kyseessä Bal-Sagothin ensimmäinen kerta niin Turussa kuin Suomessakin. Lauantai-ilta olikin mitä mainoin ajoitus tällaiselle tapahtumalle, joten runsaan väkimäärän näkymisen aina ensibändistä lähtien oli varmasti myös lämppäreitä ilahduttava seikka.

Illan tunnelman korkkasi yleisömeren eteensä saanut turkulaisvetoinen Gladenfold, joiden musiikillista linjausta voisi luonnehtia jonkinlaiseksi power-/sankarimetalliyhdistelmäksi. Kohtuullisen hyvillä soundeilla keikkansa vetänyt ja vielä levydebyyttiään odottava bändi otti yleisönsä hyvin tarjoten iloluontoista ja reipastempoista metallia kokonaisen saavillisen.

Runsaasti melodioita ja syntikkavetoista tavaraa tarjonnut metallijoukkio esiintyi varsin varmaotteisesti isosta yleisömäärästä huolimatta. Laulupuolella ei aivan genren tyypillistä jälkeä kuultu, sillä puhtaan hevilauleskelun ohella kuultiin myös hieman rosoista puoliörinää. Kappaleiden tuntemattomuudesta huolimatta homma tuntui yleisölle maistuvan reaktioista päätellen varsin hyvin.

Keskimaan tunnelmissa

Tolkienin perintöä kunnioitettiin puolestaan Battleloren toimesta, joka nousi lavalle keikkatapahtuman keskimmäisenä esiintyjänä. Neljännen kokopitkänsä viime vuonna julkaissut levy tuntui olevan hyvässä ja reippaassa vedossa, mikä myös näkyi yleisön antamissa raikuvissa aplodeissa. Melodista, tunnelmallista ja toisaalta paikoin myös reipastempoista fantasiametallia tarjoiltiin salin väelle hyvin, selkein ja raskain soundein.

Asiaan kuuluvasti orkesterin väki oli teeman mukaisesti pukeutunut, joten lavalla nähtiin odotetusti roolipelikatalogienkin henkistä asustusta, aina miekkoja myöden. Tyylivalinta kuului luonnollisesti myös itse musiikissa, josta kenties parhaimpana esimerkkinä viehkeän naislaulaja Kaisan kaunis ja heleä haltiamainen tyyli suorassa kontrastissa äijämäiseen laulutyyliin, jossa puoliörinämäinen örkkimäisyys oli vahvasti läsnä. Jos jostain lisäpointseja musiikin rinnalle ropsahtaa, niin juurikin bändin saumattomasta tavasta yhdistää itse musiikkia ja ulkomusiikillista tyyliä.

Eeppisen metallin ahjolla

Illan odotetuin, suurin, mahtipontisin ja mystisin kaikista oli tietysti progressiivisen, monisäikeisen, vaikeaselkoisen ja tarunhohtoisen miekka- ja fantasiametallin kirkkain keihäänkärki, lyhyesti sanottuna Bal-Sagoth. Yleisöä olikin kertynyt lavan edustalle varsin runsaat määrät ja Klubin ylin kerros sai muutoinkin runsaasta väenpaljoudesta.

Varsin vantterista äijistä koostunut bändi esiintyi oudoksuttavan vähäeleisesti, sillä jotenkin Bal-Sagothin tapaiselta bändiltä odottaisi paljon mahtipontisempaa ja suureleisempää toimintaa. Toinen ja enemmän valittamista aiheuttava seikka oli paikoin todella huonosti kuuluvat laulut. Kaapupäinen vokalisti joko örähteli mikkiin ääntä pihtailevasti, tai sitten syystä tai toisesta laulut olivat vain miksattu jonnekin musiikin taustalle.

Suurin kaikista harmituksista oli kuitenkin yleinen soundipolitiikka, sillä etenkin etusivusta katsottuna jälki oli tukkoinen ja puuroinen. Vastaavasti rummut ja synat olivat niin kovalla, että heikot ja epäselvät kitarat sekä vokaalit tuntuivat hukkuvan niiden alle turhankin tehokkaasti. Allekirjoittanut ei tosin käynyt testaamassa salin takaosaa soundien osalta, jossa ainakin väittämän mukaan olisi ollut selkeämpi tuntuma.

Bal-Sagoth tuntui kuitenkin iskeytyvän fanien makuhermoon ongelmistaan huolimatta suhteellisen hyvin, joskaan tällä keikalla tuskin uusia faneja juurikaan tehtiin. Niin tai näin, vähintäänkin metallikulttuurisella tasolla keikkatapahtuma oli merkittävä juttu, sillä vain harvoin on kolmea näin selkeästi samalla saralla olevaa bändiä saatu saman katon alle, itse Bal-Sagothin Suomen-debyytistä nyt puhumattakaan. Vikoineenkin selvästi odotettu ja palkitseva ilta.