 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
Kaaoksen kynnyksellä Jumalat eivät kuole. Eivät näemmä edes puolisellaiset, sillä Demigod on laskeutunut jälleen keskuuteemme. Alla on uunituore erinomainen kolmas pitkäsoitto Let Chaos Prevail ja bändi on nälkäisempi kuin koskaan. Hattu päästä, polvet maahan ja tunne kaaoksen siunaava tuulahdus. Suomalaisen death metalin legendoihin kuuluvan Demigodin taivallus on ollut yhtä raskasta kuin esittämänsä musiikki. Bändi julkaisi Unholy Domain –demonsa jo vuonna 1990 ja kertaheitolla genrensä klassikoihin tunkeutunut debyyttikiekko Slumber Of Sullen Eyes seurasi perässä kaksi vuotta myöhemmin. Noste oli kova ja nimi alkoi käymään piireissä hyvinkin tunnetuksi, mutta sitten tuli stoppi. Miehistönvaihdoksien ja muiden ongelmien kiusaama ryhmä promoili uutta materiaalia kaikessa hiljaisuudessa pitkin vuosikymmentä ja kakkoslevy Shadow Mechanics saatiin pihalle vasta 2002. Hajanainen, mutta yhtä kaikki hyviä biisejä sisältänyt kokonaisuus ei tehnyt kauppaansa aivan toivotulla tavalla ja tulevaisuus näytti taas tummalta. Pahikset eivät kuitenkaan suostu kuolemaan. Demigodin kolmas pitkäsoitto Let Chaos Prevail on vihdoinkin valmis ja suurimmat sotkut on jätetty nyt taakse. Lähes alusta asti bändissä vaikuttaneet kitaristi Jussi Kiiski ja basisti Sami Vesanto kertovat seuraavassa bändinsä vaiheista. Tuoreempaa miehitystä haastattelussa edustaa rumpali Tuomo Latvala, joka on kerännyt nimeä myös Torture Killerin ja Deep Redin riveissä. Vastauksia ei ole poikkeustapauksia lukuun ottamatta sen kummemmin yksilöity, sillä äänessä on koko troikka ja erittely olisi monesti jopa mahdotonta. Yksi kun lauseen aloittaa, niin toinen jo kiirehtii sitä lopettamaan. VIISIVUOTISSUUNNITELMA Aloittakaamme klassikolla. Ensimmäisen ja toisen levyn välissä vierähti täysi vuosikymmen ja Let Chaos Prevailiakin saatiin odotella viisi vuotta. Mikä maksoi ja miltä nyt tuntuu?
Niin, Tuomohan liittyi yhtyeeseen heti Shadow Mechanicsin jälkeen. Kohtelevatko muut jätkät sinua vielä bändin juniorina?
– Joo ei moiseen ole ollut tarvettakaan. Mitäs siinä kun on hyvä jätkä. Tietysti kun on näin vanha, niin ei meinaa pysyä vauhdissa mukana, Jussi tarkentaa. Hyvinhän tuo tuntuisi uuden levyn perusteella sujuvan. Vaan palatkaamme Demigodin mutkikkaiden vaiheiden pariin. Moni bändi olisi vastaavien kulmien edessä jo hajonnut, mutta Demigod ei suostu kuolemaan. Mikä on se bändiä eteenpäin ajava kuningasvoima? – Homma lähtee pitkälti siitä, että me ei olla koskaan pystytty ihan siihen, mihin tällä bändillä on edellytyksiä. Näyttämisen halu, usko siihen, että pystyy tekemään hyvää musiikkia, joka kiinnostaa ihmisiä. Siitä se lähtee. Jumalauta tässä on 15 vuotta pyörinyt samassa bändissä ja siitä 12 on toiminut päin vittua, niin nyt on halua näyttää, että meistä on parempaankin. 90-luvun alussahan meillä oli hyvä noste ja bändi tiedettiin hevipiireissä aika hyvin. Jäi vähän hampaankoloon kun homma hajosi ekan levyn jälkeen käsiin. Osa Let Chaos Prevailin pitkästä odotusajasta selittyy levytyssopimuksen puutteella. Demigod ajatteli pitkään julkaisevansa levyn Shadow Mechanicsin tapaan Spikefarmin kautta, mutta homma valahti lopulta ns. reisille. – Meillä oli sinne optio ja lähetettiin demoja, mutta eivät olleet tyytyväisiä. Varmaan siinä oli sekin, että meillä meni niin kauan saada biisit kasaan ja eivät olleet enää sen takia kiinnostuneita. Jos oltaisiin saatu levy nopeammin valmiiksi, niin ehkä se yhteistyö olisi jatkunut. Ja tosiaan, eihän se edellinen levy mitään massiivisia myynyt, niin kyllä sekin varmaan vähän vaikutti. Ilman lafkaa jäänyt bändi ei kuitenkaan lannistunut. Koska biisit olivat valmiina, niin studio buukattiin ja levy äänitettiin kaikesta huolimatta. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jossa yhtye hoitaa julkaisun Skandinaviassa itse, kun taas espanjalainen Xtreem Music saattelee levyn muuhun maailmaan. – Ei me diiliä maailman aktiivisimmin haettu, mutta kyllä niitä läheteltiin ympäriinsä isommille ja pienemmille. Olihan meillä jotain tarjouksiakin, mutta suoraan sanottuna niin huonoja, että ei kauheasti houkutellut. Rämön Jani alkoi sitten ehdottelemaan, että mitäs jos julkaistaisiin levy täällä itse. Kun saatiin päätös lopulta tehtyä, niin hommat lähtikin rullaamaan aika vauhtia ja näyttää siltä, että saadaan lätty ihan aikataulussa ulos. 30.5. olisi laskettu aika. Kuinka tarkkaan olette laskeneet, että montako kiekkoa pitää myydä, jotta pääsette hommasta omilleen? Tuliko tästä ylimääräisiä suorituspaineita ja pelottaakos nyt kovasti? – On sitä vähän laskeskeltu hahah. Ja kyllä pelottaa, laitettiin firmakin pystyyn ja tehdään asioita virallisesti, niin onhan se helvetin pelottavaa. Mutta meni syteen tai saveen, niin voi ainakin vuosikymmenen päästä sanoa, että tulipahan kokeiltua tuotakin. Mitenkäs fanituotteiden kanssa, tuleekos firmalta paitaa, lippistä, lippua ja muuta fanituotetta janoisten kansalaisten tyydyttämiseksi? – Nyt on rahat niin loppu, että paitapaino saa odottaa hetken, heh. Eiköhän jossain vaiheessa kuitenkin tule paitoja. Onhan ne hienoja. Mikä on muuten suhteenne etenkin Internetissa tapahtuvaan piratismiin? – Toisaalta se saattaa hyödyttää, että musiikki leviää maailmalle paremmin. Kyllä mä uskon, että se kuka musasta oikeasti tykkää, niin tajuaa myös levyn ostaa. Se kuitenkin tukee bändiä ja näin sitä uutta musaa saattaa tulla vielä jatkossakin. Onhan se aina kuitenkin hienoa omistaa alkuperäinen levy, Sami sanoo. – Kyllä sitä kuitenkin vähän miettii etenkin nyt kun itse maksaa koko lystin, että viitsiikö sitä levyä lähetellä ihan joka paikkaan. Totta kai sitä toivoo, ettei levy ihan järkyttävästi leviäisi ennen julkaisupäivää. Toisaalta, olihan kassutreidailukin ihan yhtä lailla piratismia.
OMA KUKKARO TULESSA Tuomo äänitti levyn rumpuosuudet Popstudiolla Loimaalla jo viime vuoden alkupuolella. Loput hoideltiin narulle heinäkuussa Fantom Studiolla, missä levy myös miksattiin. Masterointi hoitui Finnvoxilla, joten aivan ilmaista levyn tekeminen ei varmasti ollut. – Kyllä se vähän aiheutti paineita, kun tiesi soittaessaan, että kukkaro on koko ajan tulessa. Ei siinä auta kuin yrittää vetää rennosti. – Halusin nauhoittaa rummut Popstudiossa osaksi siksi, kun sieltä on saanut ennenkin hyvät fiilikset. Oli myös hyvä, että rummut äänitettiin puoli vuotta ennen muita matskuja, niin jätkät pysty treenaamaan kunnolla mun kompien päälle. Uskon, että saatiin sitä kautta paljon tiukemman kuuloinen lopputulos. – Mika Haapasalon kanssa Popstudiossa on ollut aina mukava tehdä, mutta haluttiin tällä kertaa kokeilla vähän kovamaineisempaa metallistudiota. Mentiin sitten tekemään loput Fantomiin. Soundit toimivat kyllä oikein mukavasti. Shadow Mechanicsia vaivanneesta liiallisesta puhtaudesta ei ole tällä kertaa tietoakaan. Millaista jälkeä lähditte nyt hakemaan? – Tällä kertaa haettiin vähän luonnollisempia soundeja ja kitaraan enemmän voimaa. Se sieltä tuleekin heti, että se on räkäisempi. Kun pystytettiin kitarakamoja, niin sanoin Virsellin Henkalle, että me maksetaan sulle siitä, että teet meille hyvän levyn. Ala siis tehdä. Löin aika paljon sen käsiin ja se ruuvas sieltä ne soundit. Ne on aika raa’at kitarasoundit, ei olla hirveästi mitään efektejä viljelty. Myös basso soi varsin kuuluvasti, mikä on aina miellyttävä yllätys. – Joo se on metallilevyillä ikävän harvinaista, yleensä ne tuppaa puuroutumaan. Hyvä kun saatiin se noin esille, kun siellä on aika paljon tärkeitä juttuja. Ja kerrankin kun on basisti joka osaa soittaa, niin miksi ei käytettäisi sitä hyväksi, heh. Ajattelitteko missään vaiheessa nauhoittaa levyä omin voimin ja käyttää ammattilaisia vain miksauksen ja masteroinnin teettämiseen? – Olishan se ideaali tilanne, mutta tällä hetkellä ei ole tarpeeksi hyviä laitteita siihen. Tuohon olisi kyllä kohtuullisella satsauksella teoreettiset mahdollisuudet, mutta ei vielä. Ammattitaitoa tarvittaisiin enemmän kuin mitä nyt löytyy ja kyllä levyn tekemisestä kannattaa minun mielestäni vähän maksaakin, Jussi päättää.
EVOLUUTION LOPPU Keskustelkaamme seuraavaksi Let Chaos Prevailin musiikillisesta annista. Miltä levy kuulostaa näin vuoden päivät nauhoittamisensa jälkeen ja miksi korvien pitäisi Demigodille vielä loksahtaa? Tuomolla on asiasta selvä näkemys. – Mun mielestä me yritetään tehdä tarttuvaa, mutta tarpeeksi omaperäistä musiikkia. Meillä on täysin oma soundi, mitä ei voi verrata suoraan mihinkään bändiin. Vaikutteita tulee niin monesta paikasta, että se on muokkautunut omaksi itsekseen. Tämä on helvetin tärkeää, koska suurin osa bändeistä on sitä peruskopion kopiota. Eli mä olen kyllä tyytyväinen, ei tule mieleen mitään järkevää valittamista. Paras Demigodin levy missä minä olen ollut mukana, haha. – Levyllä on kaikki valmiit biisit, yhtään ei jäänyt ylitse. Olihan niitä ideoita, mutta minä ja Sami rankataan ideoita ihan hirveä määrä jo siinä vaiheessa kun tehdään biisejä tietokoneella. Ja jos biisi ei kelpaa jätkille, niin rankataan niitä jätkiä, Jussi jatkaa. – Kyllähän tässä on joka sektorilla parannettu. Slumberiin on aika turha verrata, kun se tehtiin niin eri aikana eri miehityksellä, mutta jos Shadow Mechanicsiin vertaisi, niin kyllä tämä uusin on selvästi parempi. Mikä on muuten tilanne vanhojen demojen ja promojen kanssa, oletteko ajatelleet julkaista niitä uudestaan vielä joskus? – Siinä on kyllä ihan hyvät syyt, että miksi niitä ei ole lähdetty uusiksi julkaisemaan, heh. Aika hyvin näyttää kyllä siltä, että niin ei tulla koskaan myös tekemäänkään. Aika tarkkaan kaavittiin niistä Shadow Mechanicsille kaikki kelvollinen. Se aikakausi tuli oikeastaan kuitattua sillä. – Shadow Mechanicsin hyvyydestä ollaan kyllä bändin sisällä väitelty. Minä henkilökohtaisesti tykkään levystä ja sen sillisalaattimaisuudesta edelleen. Tiedostan kyllä sen heikkoudet, mutta se oli kova juttu silloin kun sen sai viimeinkin ulos, Sami huomauttaa. – Se oli tietyssä mielessä sellainen kokoelma välivuosilta. Raavittiin biisit kokoon monen vuoden ajalta ja vähän viilattiin niitä vielä studiossa. Ei välttämättä mikään paras ratkaisu kaupallisesti, mutta sillä saatiin homma taas toimimaan. Let Chaos Prevail vaikuttaakin huomattavasti yhtenäisemmältä. Kappaleissa on vaihtelua ja erilaisia tunnelmia, mutta ne ovat selvästi saman bändin tekosia. Tasapaino rankemman ja melodisemman meiningin välillä on perhanan onnistunut. Old-school vaikutteiden mukanaolo lämmittää myös erityisesti, joten palo death metalin soittamiseen on ilmeisesti edelleen kova. – Olen mä aika tarkkaan miettinyt, että ei olisi kauheasti pointtia jatkaa tätä juttua, jos ei yrittäisi pysyä juurilleen uskollisena. Samaan aikaan musiikkia pitää viedä myös eteenpäin, että en missään nimessä haluaisi tehdä Slumberille kakkososaa. Kyllä jotkut noista melodiajutuista tulee menneisyydestä, vaikka ovatkin matkalla kehittyneet. Minusta on tärkeää että me pidetään mukana jonkinlainen tapa toimia, mikä on ollut alusta saakka. Jussi jatkaa tarkemmin vielä Demigodin sävellysprosessista. Sanoituksien ruotiminen jää kuitenkin väliin, sillä bändin pääasiallinen kynämies – kitaristi Tero Laitinen – ei ole valitettavasti paikalla. – Me tehdään Samin kanssa tietokoneelle rungot, joissa on bassot, kitarat ja jonkinlaiset huonosti tehdyt rummut. Sen jälkeen ruvetaan sovittelemaan laulajamme Tuomas Ala-Nissilän kanssa sinne sanoja. Tuomo tekee yleensä kohtuullisen omin päin rumpuraidat – tietyissä rajoissa toki, mutta aika oleellisiakin juttuja biisien kannalta. Eli tietyssä mielessä kaikki osallistuu, mutta täytyy olla joku joka sanoo sen viimeisen sanan. Kukas se sitten on? – No kyllä se Jussi on. Jos ajattelemme Demigodin säveltämistä vielä tarkemmin, niin otatteko vaikutteita ulkomaailmasta? – Kyllä joo, jotkut kuuluu ehkä läpi ja jotkut ei lainkaan. Osa on niin eri tyyleistä, että ei niitä varmaan voi edes huomata. Riffinikkarina voisin heittää, että aika paljon jotain Nevermoren vauhdikkaimpien biisien kitarajuttuja tulee kuunneltua ja joistain tykkään tietyssä mielessä ottaa vaikutteitakin. Tiedä sitten kuuluuko se läpi musiikista, luultavasti ei. – Vähän on rauhoituttu siinä mielessä, että erilaisiakin sävyjä hiipii pikkuhiljaa mukaan. Osaa arvostaa myös rauhallisuutta. Yksi juttu, millä olen jätkiä pelotellutkin on se, että mä satun tykkäämään jonkun verran hiphopista ja jätkät pelkää niin saatanasti, että koska alan roudaamaan näitä juttuja Demigodiin, Jussi nauraa. Koska voimme odottaa Eminemin ja Demigodin yhteistyötä? – Sitten tulisi jo vakavia miehistönvaihdoksia, Tuomo ilmoittaa yleisen naurunremakan saattelemana.. – No ei todellakaan, Jussi jatkaa. Tavallaan ollaan tosin jo nyt varastettu noita juttuja, mutta ne on väännetty niin selkeään hevimuottiin, että ei sitä voi kukaan erottaa mitä olen jossain jutussa ajatellut. Eli hiphop-vaikutteet on vedetty Demigod-filtterin lävitse? – Pakkohan ne on, muutenhan mut heitettäisiin helvettiin koko bändistä, Jussi nauraa
LISÄÄ KEIKKOJA! – Keikkoja ei ole nyt paljoa ollut, kun ollaan keskitytty niin kovasti levyn tekoon. Kyllä se iso juttu vielä kuitenkin on. Ollaan haettu keikkaa nyt toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun ja muutama veto ollaan saatukin. Kesälle on vähän hankalampaa, kun festarit on jo buukattu, mutta ei se mitään – soitetaan Turussa sitten vaan, hah. Olisi kuitenkin tarkoitus saada tää bändi toimimaan uuden levyn myötä ihan eri tavalla. – Ei meillä ole kauhean virallisia palkkapyyntöjä; kunhan nyt matkakulut ja juotavat saisi. Plus miinus nolla kun kohtuullisesti tulisi, niin ihan mielellään lähdetään. Ihan miinuksella ei sentään tarkoituksella viitsisi tehdä. Demigodin kotisivujen mukaan bändin livekunnon voikin tarkistaa seuraavissa paikoissa: 26.May Henry's Pub, Kuopio Odotettavissa siis kunnon rypistystä, vaan paljonkos moinen vaatii treeniä? – Kerran viikossa vähintään nyt kun keikkojakin on tulossa, sellainen parin kolmen tunnin rypistys. Sillä sen parhaan hyödyn hommasta saa. Väkisin ei kannata vääntää. Tuleeko keikkojen jälkeen mentyä heti kiltisti kotiin, vai jäättekö vielä nauttimaan toistenne seurasta, vetämään perskännejä, erottamaan jäseniä ja seuraavana aamuna taas pyytelemään anteeksi? – Me asutaan eri paikkakunnilla ja nähdään yleensä vain treeneissä, niin kyllä me pyritään keikkojen jälkeen aina ottamaan seurustelu ja ilo irti. Viihdymme keskenämme siis muutenkin, kuin musiikin kautta. Vieläkö teiltä löytyisi puhtia lähteä pitkälle kiertueelle vaikkapa Eurooppaan? – Ei me tällä iällä, ollaan niin paska bändi, haha. Ei mutta totta kai, se olisi niin saatanan hienoa! Sitä tässä vähän odotetaankin, että saataisiin keikkapuolta enemmän henkiin, kun nyt ollaan soitettu vaan pistokeikkoja siellä täällä. Missä prioriteetissa Demigod mahtaa jäseniensä mielessä olla. Jos keikkaa tulee enemmän ja vastapalloon iskevät työt ja perheet, niin mitä sitten? – Musiikki ennen kaikkea, heittää Tuomo. – Niin, kyllä se musiikki aika tärkeää on ja kyllä varmaan olisi valmis tekemään uhrauksia sen eteen. En tiedä kuinka pitkälle siinä voisi mennä, mutta kyllä sitä kaikenlaiseen voisi olla valmis. Asia ei liene vielä ajankohtainen, mutta vaikuttavatko Tuomon muut bändit millään tavalla Demigodin toimintaan? – Toistaiseksi ei ole ollut ongelmia, kun keikkoja on ollut ehkä yksi vuodessa. Sillä periaatteella olen niitä sopinut, että mikä ekana sovitaan, niin se myös pidetään. Bändiin liittyessäni tein selväksi, että soitan muuallakin ja paras vaan tottua siihen. – Jotain törmäyksiä siinä voi tulevaisuudessa olla, jos keikkapuoli lähtee pyörimään paremmin. Niin, mikäli Torture Killer, Demigod ja Deep Red iskeytyvät kaikki kultakantaan, niin sinä olisi varmasti jo sovittelemista. – Joo, no onneksi ei ole sitä pelkoa, heheh. Haastattelun lopuksi voisi vielä udella miltä tulevaisuuden kanssa näyttää, onko uutta matskua jo kasassa ja saammeko uuden Demigod-levyn vielä tämän vuosikymmenen puolella? – No kaiken järjen mukaan kaksi ja puoli vuotta pitäisi olla levytysten väli, jos nykyinen kehitys jatkuu. Eli puolitoista vuotta vielä pitäisi odotella. On meillä kahdella tietokoneella ideoita ja pari biisiäkin. Aika läjä kaikennäköistä. Voiko tulevasta tyylistä vielä sanoa mitään? – Sanotaanko, että tämän ja tulevan levyn välillä tuskin on kovin isoa muutosta tyylillisesti. Toivottavasti taitojen karttuminen sitten välittyy muulla tavalla. Demigodin nykyisen keikkakunnon voi tarkistaa Turun Klubilla perjantaina 1.6. Mikäli satut kuulemastasi pitämään, niin levy rohkeasti vain kainaloon. Väittäisin, että rankan, mutta myös melodisen death metallin ystävät eivät tule sijoitukseensa pettymään. Haastattelu: Serpent & Kari Koskinen Haastattelu on julkaistu hieman eri muodossa myös Infernon numerossa #47.
|
