Behexen, Enochian Crescent, Satanic Warmaster, Horna
Turun Klubi 25.05.2004
(arvio: Tero Ikäheimonen)

 

Suomalainen black metal-yleisö oli ilmeisesti ymmärtänyt Turun tapahtuman harvinaislaatuisuuden, sillä mustanpuhuva ihmismassa alkoi kerääntyä Klubin edustalle jo huomattavasti ennen ovien aukeamista, ja H-hetken koittaessa jono täytti koko Klubin sisäpihan pitkälle Humalistonkadulle. Väkeä oli saapunut paikalle joka puolelta Suomea, kaukaisimmat pyhiinvaeltajat Norjasta ja Hollannista asti. Harvoin näkee vastaavaa.

Sitten asiaan. Ensimmäisenä illan esiintyjistä rituaalinsa päästi valloilleen Behexen, joka lietsoikin vokalistinsa Torogin johtamana ilmoille komeat kolme varttia saatanallista taidettaan. Tämän hetken suomalaisen black metallin yksi mustista timanteista esitti raakaa, likaista ja sairasta musiikkiaan antaumuksella, joka varmasti miellytti myös kauempaa tulleita faneja. Kappaleita kuultiin niin uudemmalta By the Blessing of Satan –levyltä, kuin hiljattain uudelleenjulkaistulta debyytiltäkin.
Behexenin jälkeen jo hieman vereen tuhrautuneen lavan miehitti nelihenkisellä livekokoonpanolla soittanut Satanic Warmaster. Tyylikkäisiin mustiin kauluspaitoihin ja solmioihin sonnustautunut yhtye soitti ensimmäisen keikkansa vailla minkäänlaista haparointia, energiaa ja vihaa huokuen. Vähäeleisen hillitystä esiintymisestä huolimatta kenellekään ei luultavasti jäänyt epäselväksi, että kyseessä on jäsentensä näköinen, harvinaisen voimakas ja ylpeä black metal –yhtye, jolle black metal merkitsee muutakin kuin irvistelyä ja onnetonta kukkoilua.

Illan värikkäimmästä esityksestä vastasi kuitenkin Enochian Crescent. Ranteet-auki-ja-sairaalaan –showta katsomaan tulleet joutuivat pettymään kun mm. korsetteihin ja stetsoneihin pukeutunut yhtye täytti lavan höyhenillä ja saippuakuplilla. Ainoa keikan aikana nähty (ja loppuen lopuksi myös yleisön puolelle päätynyt) verikin tuli tällä kertaa purkista. Pakko myöntää, että parhaimmillaan meno oli sopivan kaoottista ja perverssiä ollakseen juuri oikealla tavalla viihdyttävää. Ainoastaan kappaleiden aikana pariin otteeseen nähty ruoskimisperformanssi olisi kaivannut hieman kyrpää, sillä niittivyöllä Wrathia taputellut kaveri näytti aika eksyneeltä. Loppuun säästelty pakollinen hittibiisi nostatti yleisössä menon illan ehkä vauhdikkaimmaksi, ja yhtyeen materiaalista enemmän pitäville keikka tarjosi varmasti hienon elämyksen. Taisipa bändi vetäistä muutaman uuden kappaleenkin.

Viime vuoden Tuskassa edellisen keikan Suomessa heittänyt Horna asteli hirttolavalle viimeisenä. Kun tuttu ”Jeesus Kristus haista vittu!” kajahti ämyreistä, kävi selväksi, että ilta oli saanut jokaisen yhtyeen rutistamaan itsestään vielä astetta normaalia enemmän irti. Horna esiintyi täydellä voimalla, sylkien vihaa ja vitutusta kaikkiin paikalla olijoihin. Muutamista vanhoista hiteistä ja uudemmasta materiaalista koottu setti toimi komeana päätöksenä black metalin käryiselle illalle.
Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli Suomen oloissa harvinaislaatuinen ja hieno. Liian harvinaislaatuinen, sillä Suomessa luulisi riittävän kysyntää vastaaville tapahtumille useamminkin. Mutta raportti olisi typerää päättää valitukseen, joten tyydynkin vain nostamaan maljan illan mahdollistaneille tahoille.

Hail WCH! Hail Satan!