EASTER DISASTER 2003
19.4.2003, Säätämö
(Arvio: Serpent)

Jo tavaksi tullut Easter Disaster -kiertue vieraili tänäkin vuonna Turussa ja tällä kertaa kokoonpano koostui kahdesta kotimaisesta ja kahdesta merten toiselta puolelta saapuneesta tapauksesta. Pienimpänä nimenä oli keikkojen alkulämmittelyistä vastannut turkulainen Luciferase ja kenties tutuimpana nimenä Turussa monesti aiemminkin nähty Barathrum. Vähemmän Suomessa kuultua musisointia tarjosivat taas latvialainen Skyforger sekä ruotsalainen viikinkimetalliorksteri Thyrfing.

Sairasta sakkia
Kymmenen tienoilla settinsä aloittanut Luciferase oli kenties joukon epäonnisin, sillä nelimiehisen bändin jäsenistöstä puolta vaivasi kuume tai muu sairaus, mutta onneksi tämä ei pahemmin näkynyt aktin soitossa. Ensimmäisenä korville lävähti tuhdit ja selkeät soundit, jotka toivat mukavaa lisäpotkua kvartetin esitykselle. Solisti Helenius oli valinnut asustuksekseen omalaatuisesti nahkahameen sekä kasvot peittävän huntu- ja huppukokonaisuuden, joka kieltämättä tuki kipeydestäkin johtuvaa vähäeleistä liikehdintää hyvin. Live-puoli olikin bändin osalta ymmärrettävän vähäistä, vaikkakin kitaristi tuntui olevan menossa mukana reippaaasti. Luciferase myös esitti uutta materiaaliaan, joka kuulosti varsin lupaavalta. Ilmeisesti myös Helenius on laajentanut käytössä olevaa ääniskaalaansa, sillä nyt laulut olivat aiempaa materiaalia monimuotoisempaa ja rikkaampaa, mikä ei vaikuttanut lainkaan huonommalta ratkaisulta. Yleisöä oli paikalla kohtuullisen paljon, mutta paria poikkeusta lukuun ottamatta väki oli varsin laiskasti bändin mukana. Sairaudesta huolimatta kuitenkin onnistunut keikka.

Verta ja Saatanaa
Toisena lavalle kipusi kuusimiehinen Barathrum ja poikkeuksellisesti ilman varsinaisia corpse-maalauksia. Sen sijaan verta taisi löytyä naamalta jokaiselta kaverilta ja muutoinkin meno bändillä oli varsin sille tyypillistä riehakointia. Setti lähti voimakkaasti käyntiin aggressiivisella otteella ja samaa puristusta tuntui riittävän koko keikan ajaksi. Soundit olivat raskaat ja voimakkaat, mutta musiikki oli tilaan nähden ehkä hieman turhankin kovalla. Hittibiisejä viljeltiin runsaissa määrin ja tämä näkyi myös yleisön käytöksessä. Sali oli vähemmän yllättävästi varsin täynnä väkeä ja yleisö myös intoutui mukaan varsin hyvin, mikä ei Barathrumin suosion ja esiintymistavat tuntien kummastusta herätä. Yleisö myös varmasti sai mitä halusi, sillä bändin soitto oli todellakin tiukkaa ja raivokasta, mikä sinänsä on hatunnoston arvoinen suoritus kun keikan jälkeen bändin kaverit kertoivat takana olevan vain parin tunnin yöunet ja päivien ryyppyputki. Valittamista ei siis löytynyt Barathrumin suunnalta, päin vastoin, ja vaikuttaisi siltä, että sama henki tulee olemaan myös tulevaisuudessa bändin keikoilla.

Taivaanpaukuttaja
Kolmantena ja kenties vähiten illan levyttäneistä bändeistä tunnettu akti oli Latvian peruilta kotoisin oleva Skyforger, jonka omaleimainen pakanametalli on valitettavan vähän tunnettu täällä Suomenmaalla. Nelimiehinen ja partasuinen bändi oli pukeutunut mennäaikojen malliin hieman keskiaikaistyylisesti, joka korostikin bändin omaa tyyliä hyvin ja myös yleisö tuntui olevan kiinnostunut bändin esityksestä. Musiikillisesti Skyforgerin voisikin luokitella sekoituksesi tyylipuhdasta black metallia ja folk-elementtejä, mutta mistään syvänmustasta Jeesuksen rienaamisesta ei tämän aktin kondalla ole kuitenkaan kyse. Aggressiivinen tunnelma löytyi kuitenkin myös näiltä pakanoilta niin laulun kuin soitonkin puolesta ja vaikka mitään erityistä liveshow'ta ei ollutkaan tarjolla, ei bändi varmasti jättänyt katsojia ja kuulijoita kylmäksi. Nopeuden puolesta musiikki tosin meni hieman kaoottiseksi, joka lienee enemmän soundipoliittinen kuin soitannollinen ongelma, ainakin jos vertaa keikkaa Skyforgerin levyihin. Tämä ei onneksi kuitenkaan fiilistä pahemmin haitannut. Rääkylaulujen lisäksi bändi tarjosi mm. historiallisen sotalaulun, jonka miehet hoitivat todella upeasti vahvoilla äänillään kuoromaisesti hoilottaen. Keikka vaikutti kestävän kaiken kaikkiaan melkoisen kauan ja lopetusbiisi olikin mitä mainioin Darkthrone-biisi In the Shadow of the Horns, joka oli keikan lopulle enemmän kuin piste i:n päälle.

Sinikeltaiset viikingit
Illan viimeisimpänä soitti naapurimaamme kuusimiehinen viikinkimetalliorkesteri Thyrfing, joka on kenties ehtinyt jo vähän nimeäkin saada myös Suomen kamaralla. Yleisöä imaisi myös tämäkin bändi varsin hyvin mukaansa, vetäen salin jopa hieman tukkoisaksi asti, mikä ei ole sinänsä ihme, sillä bändin niinikään energinen ja riehakas keikka sai varmasti laiskemmankin menojalan heilumaan. Soundipuoli oli tälläkin tapauksessa suhteellisen hyvin kunnossa ja ehkä ainoana häiritsevänä seikkana lava tuntui olevan liian pieni tälle sekstetille. Valitettavasti vain allekirjoittanut ei väliaikaisesti jalkavaivaisena pystynyt täyspainoisesti seuraamaan tämän aktin settiä kunnolla, joten kokonaiskuva Thyrfingin osuudesta ei ole läheskään samaa luokkaa kuin muista illan esiintyjistä. Lyhyen otoksen perusteella bändi kuitenkin oli hyvässä esiintymiskuosissa, joten kannattaa akti tarkistaa livenä mikäli vain tilaisuus sattuu vastaan kävelemään.

Jeesus ristillä, kaikki hyvin
Kokonaisuutena Turkuun päättynyt Easter Disaster -kiertue oli ainakin viimeisellä etapillaan varsin hyvin onnistunut, vaikka kiertueväsymyksen ja sairauden väitettiinkin tiettyjen aktien keikkoihin vaikuttavan. Tämä ei onneksi bändien suoritusta pahemmin häirinnyt ja pitkästä aikaa olikin mukava olla keikalla, jossa ei huonoja tai tylsistyttäviä esityksiä ollut lainkaan. Koska bändit tyyliensä puolesta olivat niin erilaisia, on keskinäistä vertailua aivan turha tehdä keikkojen paremmuudesta, mutta jos tässä keikkakunnossa esiintyvän Barathrumin pääsee livenä näkemään, kannattaa se myös tehdä. Eikä Luciferasen keikkaakaan kannata missata mikäli sama kehityskaari on jatkuakseen vastaisuudessakin. Sanomattakin on myös selvää, että tämän tasoiset ulkomaan tapaukset pitää jokaisen valveutuneen metallikuuntelijan tsekata, jos ei muusta, niin sivistyksen vuoksi.