Skepticism / The Candles Burning Blue / Wormphlegm
TVO 18.1.2002
(arvio: Serpent)

WCH:n järjestämillä keikoilla ei ole liiemmin doomia näkynyt, etenkään jos unohdetaan aiempi Reverend Bizarren & kumppaneiden classic doom & heavy -keikka. Tästäkin syystä doom-keikoille on varmasti ollut tilaus Turun metalliväenkin osalta ja doomia myöskin Turun TVO:lla järjestetty keikka tarjosi. Väkeä oli paikalle saapunut kohtalaisesti, vaikkakaan varsinaista tungosta paikalla ollutkaan. Pidemmittä puheitta kuitenkin tarkastelemaan miltä illan anti näytti ja kuulosti.

Matolimaa
Illan aloitti täysin tuntematon ja osittain sessiosoittajistakin koottu Wormphlegm, joka oli juuri ehtinyt aloittaa keikan paikalle saavuttuani. Kolmimiehinen matoyhtye oli kuulopuheiden perusteella kertonut soittavansa vain 2 biisiä, tosin noin parikymmentä minuuttia pituutta kullakin, joten keikan onnistuminen ja idea oli vähintäänkin mielenkiintoinen. En ehkä tunne doomin kaikkia nyansseja tarpeeksi hyvin tietääkseni kaikkia sen eri alalajeja, mutta Wormphlegmin tapausta kutsuisin lähinnä todella raskaaksi ja hidastempoiseksi doomdeathiksi, vaikka bändin oma luokitus onkin tietääkseni "torture doom". Riffit olivat pääosin todella raskaita ja painostavia runttauksia, mutta mukana oli myös synkkiä, ulisevia riffejä, jotka ehkä olivat omalla tavallaan aavemaisia. Välillä bändin raskas ja hidas ryömintä yltyi jopa keskitempoiseksi rymistelyksi tuplabasarien rynkyttäessä taustalla, mutta pääosin musiikki kuitenkin oli hidasta ja valuvaa. Soundipuoli tuntui olevan ihan kunnossa, eikä mitään varsinaista valittamisen aihetta siltä saralta löytynyt. Vokaalit olivat pääosin örinää, jota täydensivät Burzum-tyyliset mielipuoliset kiekaisut ja korkeat rääkäisyt ja eittämättä nämä eri tyylit sopivatkin yhteen hyvin. Myös rumpali yltyi mölyämään mikrofoniin rumpujen takaa välillä ja muutoin epäselvästä örinästä erottui lähinnä yksittäiset "Hail Satan" -huudot. En rehellisesti sanoen huomannut biisien vaihtumista, mikäli sitä ylipäätään oli, joten kokonaisuus tuntui loppua kohden menevän vähä tasapaksuun suuntaan. Tästäkin huolimatta Wormphlegmin keikka oli kokonaisuutena onnistunut ja mielipuolinen kokonaisuus, johon kannattanee tutustua jos vastaan valuu.

Siniset kynttilät
"New musick" -tyyliä edustava The Candles Burn(ing?) Blue oli illan outolintu, eikä mielestäni sopinut näiden kahden doom-aktin väliin mitenkään. Paremminkin olisin voinut kuvitella bändin vaikka jotain Depeche Modea lämppäämään, sillä mieleen tuli lähinnä 80-luvun konepop-rock, eikä voi sanoa, että Sinikynttilöillä olisi mitään tekemistä metallin kanssa. Bändin tyyli oli sen verran epäinnostavaa, että jätin seuraamisen melko vähälle. Sen mitä kuitenkin seurasin, toi mieleen lähinnä Curen säksättävällä rumpukoneellaan. Bändin miehistö taisi olla kaksimiehinen (kolme niitä oliJ -JH huom.) ja sen verran oli väkeä sitä kuitenkin seuraamassa, etten ihan edestä bändiä nähnyt ja sattuneesta syystä en myöskään eteen innostunut tunkemaan bändiä katsomaan. Bändin yleisökin taisi olla lähinnä sitä mitä bändi soitti eli gootahtavaa poppia, joten varmasti heille tämäkin bändi antoi enemmän kuin paatuneelle metalliukolle. Soundillisesti kamaa on sikäli vaikea arvostella, että puolet tuntui tulevan koneista ulos ja oikeastaan lähinnä vokaalipuoli oli liveä. Livenä tällaiset bändit tuntuvat olevan vähän turhia koska yhtä hyvin tätä voisi kuunnella DJ:n soittamana kaiuttimista, jos nyt ensinnäkän haluaa jotain konegoottipoppia kuunnella metallikeikalla.

Skeptikoiden paluu
Illan head-liner, Skepticism, oli tietysti myös illan odotetuin bändi ja varsinainen syy kaikille tulla keikalle (pois lukien ehkä allekirjoittaneen). "Kaikkien" tietäessä Skepticismin tyylin, on tällaisen epädoomistin aika turha ruveta sitä kertaamaan sen pidemmin, mutta lyhyesti sanottuna kyse on raskaasta ja tunnelmallisesta doom metallista, jota funeral doomiksikin jossain tituleerataan. Itse en kuullu sen enempää Skepticism-faneihin kuin -vihaajiinkaan, joten en keikalta ihmeempiä odotellut tahi saanutkaan, mutta ilmeisesti Skeptisicm-fanipojat ja -tytöt saivat irti paljon. Kuten odottaa saattaa, oli livepuoli aika vaisua, doomista kun on kyse, eikä mistään moshpit-bändistä. Niin soundillisesti kuin vokaalienkin puolesta bändi tuntui tarjoavan hyvin pitkälti sitä itseänsä ja ilmeisen onnistuneesti. Minusta soundit olisivat voineet toki olla vieläkin raskaammat, mutta meniväthän ne noinkin. Allekirjoittanut ei keikan sisällöstä juuri epäfaniutensa takia paljoakaan irti saanut, vaan lähinnä keikka alkoi tympimään aika vikkelään. Keikan arvioiminen onkin tavallaan vähän ristiriitaista kun ei itse välitä tavarasta, mutta toisaalta yleisö tuntui nauttivan tarjonnasta. Huvittavana yksityiskohtana voidaan mainita, että bändi näytti varsinaiselta epämetallibändiltä ja ulkonäöllisesti olisi yhtä hyvin voinut bändin kuvitella soittavan iskelmää. Ohimenevä kommentti yleisöstä kuuluikin malliin: "Tuo laulaja näyttää ihan joltain opettajalta.", joten ehken mielipiteineni ollut ihan yksin.
Summa summarum

Käteen jäi kokonaisuudesta varsin vähän koska en ko. musiikkityylistä varsinaisesti välitä. Wormphlegm jäi ehdottomasti mieleen parhaiten ja parhaimpana, kun taas TCBB:sta jäi mieleeni varsin vähän ja sekin mitä jäi, oli lähinnä negatiivista. Pääesiintyjän saldo kohdallani oli jotakuinkin plus miinus nolla, sillä vaikken bändistä pitänytkään, niin ei se myöskään mitenkään ärsyttämään tai vaivaamaan jäänyt. Kokonaisuutena fiilis oli vähän tyhjä, mutta parempi kai sekin kuin vitutus huonoista bändeistä. Jokainen tehköön päätelmänsä bändeistä ja etenkin Skepticismin osuudesta itse, mutta yhtään illan bändeistä en keikkamielessä sataprosenttisesti suosittelisi kenellekään, koska mitään live-ihmeitä ei kyseessä ollut. Parempia varmasti kaikki levyiltä kuunneltuna.