Throes of Dawn / Omnium Gatherum / Evemaster
Bar Shadow, Turku 13.03.04
(arvio: Serpent)

 

WCH:n maaliskuista tulemista tukivat kolme synkän, mutta tunnelmallisen ja melodiavetoisen bändin joukkio. Tällä erää orkesterikatras oli nimien osalta suhteellisen tasavertainen, eikä lavalle astunut yhtään demotason bändiä muita lämmittelemään. Myös bändien genret tuntuivat hipovan hyvin lähellä toisiaan, joten tarjonnan voisi sanoa olleen hyvin keskitetty tummine sävyineen.

Iltaherra
Kevään ovia raottivat ensimmäisenä melodista ja tummasävyistä fiilistelyä tarjoava Evemaster. Soitto oli tilaan ja yleisömäärään nähden turhan kovalla, joten musiikki päsmäröi päälle, halusi sitä eli ei. Syntikoilla lantrattu dark metal –poppoo tarjosi niukalle yleisölle kohtuullisen tavanomaisen esityksen, joka ei tarjonnut sen enempää varsinaisia pettymyksiä kuin myönteisiä yllätyksiäkään. Allekirjoittaneeseen Evemasterin melodiatunnelmointi ei tosin kolahtanut, sillä tällaisia bändejä tuntuu mahtuvan vähän turhan monta tusinaan tätä nykyä jo muutenkin. Yleisön määrästä päätellen en ollut ainoa näin ajatteleva, mutta ainakin bändi hoiti illan avauksen kohtuullisesti.

Kaikki koolla
Eloisasta live-puolestaan ennenkin huolen pitänyt Omnium Gatherum saapasteli lavalle marssijärjestyksessä toisena. Koskettimilla tämäkin bändi värjäsi melodista metalliaan, mutta valitettavasti astetta Evemasteria tylsemmin. Omana riesanaan olivat myös hieman tunkkaiset soundit, jotka kiusasivat bändin muutenkin hieman tasapaksua ja tylsänpulskeaa musisointia. Live-ote oli edelleen hallussa ja laulajalla tukka heilui astetta reilummin. Yleisöä vaan ei tämäkään tapaus saanut juuri intoutumaan mukaansa. Ylimääräistä potkua perseelleen kaipaisi tämäkin bändi tyyliään paremmaksi hioessaan.

Aamun tuskat
Niin sanottuna pääbändinä lavalle nousi enemmän tai vähemmän turkulaistunut Throes of Dawn. Mukavalla, kosmisella introlla aloittanut bändi tarjosi tuttuun ja odotettuun tapaansa melodista dark metal –musisointiaan, josta melankolista vivahdetta ei puuttunut. Liekö ollut juuri tuo tunteiden vuolas tulkinta, joka veti yleisöä paikalle, mutta bändi selvästi lunasti paikkansa illan herrana. Laulajan angstinen ote tuli esille paitsi ilmein ja rääkyvin äänin, myös kitaristin kanssa yhteisesti hyvin hallituin puhtain laulutulkinnoin. Kaihoisa ote tuntui tukistavan koko ravitsemusliikettä parhaimmillaan ja tämä puristus tuntui paikoin varsin hyvin. Jos nyt ei kokonaisuutena aivan allekirjoittaneen soppaa olekaan, niin illan parhaaksi esitykseksi ToD kohosi ilmiselvästi. Uutta materiaalia on luvassa ja tätä tuotiin esille myös keikalla, joten ainakin bändin fanit saivat esimakua tulevaan tuotantoon.

Varjoista toisiin
Illan esiintyjät olivat toisiinsa nähden hyvällä mallilla, eikä kokonaisuutta vaivannut useasti keikoilla esiintyvää artistien sillisalaattia. Soundipuoli oli pääasiassa kunnossa, joten mihinkään tuhnuun ulosantiin ei ollut tyytyminen. Kokonaisuutena hintaansa nähden kelpo keikka.