BLIND STARE, KORPIKLAANI, BATTLELORE
Shadow Bar 10.01.2004
(arvio: Kimmo Jaramo)

Turkulaisen West Coast Holocaust –yhdistyksen järjestämä metalli-ilta sai pitkätukkaiset kansalaiset vaeltamaan kohti Humalistonkadulla sijaitsevaa Music Bar Shadowia. Hurjimpien huhujen mukaan jopa 250 ihmistä vietti järjestyksessä vuoden toista lauantai-iltaa Shadowin uumenissa. Esiintyjinä olivat Turun seudulta kotoisin oleva Blind Stare sekä kulttimainetta niittäneet lahtelaisjohtoinen Korpiklaani ja lappeenrantalainen Battlelore..

Bändeistä ensinnä soittanut Blind Stare oli minulle ennestään tuntematon. Bändin Children Of Bodom –tyylinen pikametalli oli paikoin höystetty hyvillä melodioilla. Orkesteria olisi kuunnellut huomattavasti mielummin, mikäli laulajan ääni olisi ollut siedettävämpi - miehen örinä kun ei pahemmin jaksanut innostaa. Sääli, sillä bändin musiikillinen anti oli parempaa kuin mitä se nyt tällä laulajalla tai lauluäänivalinnalla on. Blind Stare tajusi soittaa melko asiallisen mittaisen keikan, eikä siihen näin ollen ehtinyt turtua.

Kolme bändiä ilta kohti on usein liikaa. Yleensä ainakin ensimmäinen bändi kärsii yleisökadosta, mutta tällä kertaa sitä vaaraa ei ollut. Varmasti ainakin nyt enemmistö yleisöstä nautti illan koko annista täysin siemauksin. Porukka diggaili jo Blind Stareakin siihen malliin, että rohkeimmat jaksoivat heilua lavan edessä koko keikan ajan.

Kun lavalle roudattiin bongorummut, oli odotettavissa, että seuraava esiintyjä on Korpiklaani. Tuo ennen Shaman –nimellä toiminut Jonne Järvelän johtama yhtye julkaisi loppuvuodesta mainion Spirit Of The Forest –levyn. Bändi soittikin keikalla luullakseni koko levyn. Pellonpekko, Man Can Go Throught The Grey Stone ja muut levyltä tutuksi tulleet villit menopalat saivat yleisöön vipinää.

Kansanmusiikin ja metallin yhdistäminen on Korpiklaanilla todella hyvin hallussa. Viulisti veti oman osuutensa aina tarvittaessa, mutta valitettavasti saman miehen huilu ei kuulunut lainkaan ainakaan lavan vasemmalle puolelle. Istumapaikastani katsottuna toista kitaristia ei näkynyt lainkaan, mitä nyt miehen kalju loisti vilahduksenomaisesti pari kertaa. Rumpalin ja lyömäsoittajan yhteispeli on tässä bändissä huomattavasti tärkeämmässä asemassa kuin vaikkapa Anssi Kelan käsittämättömässä ja turhassa kahden rumpalin orkesterissa. Muutenkin Korpiklaani on Shadowin lavan kokoa ajatellen aika iso ryhmä. Ulkoilmalavallakin yhtye todennäköisesti toimisi hienosti. Ainakin täyttäisi lavan.

Illan päätti Battlelore. En tiedä missä välissä bändin jäsenet saivat laitettua Taru sormusten herrasta –tyyliset pakkelit naamaansa, mutta noin ison bändin ahtautuminen Shadowin vaatehuoneen kokoiseen takahuoneeseen vaatii varmasti taitoa. Kaksi levyllistä fantasiametallia julkaissut yhtye oli lavalla parempi kuin tiesin odottaa. Laulaja Pate Mennanderin eleet ja liikkuminen toimi hyvin, eikä mies sortunut liian innokkaaseen heilumiseen ainakaan niin paljon, että se olisi ruvennut vaikuttamaan lapselliselta. Sen sijaan hänen välispiikit olivat typeriä: ”Antakaa soturille kaljaa!” ja Turku-aiheiset, väkisin väännetyt fraasit ja vitsit olivat huonoudessaan jo hävettäviä. Miehellä oli myös lavalla aidon näköinen miekka, jota hän heilutti minkä kerkesi. Miekka saattoi olla muovia, mutta Battleloren musiikki rautaa.