DEATHKAMPEN TOUR:
CENTINEX / REPUGNANT / DAUNTLESS / DEATH DU JOUR
Bar Shadow, Turku 09.04.2004
(arvio: Kari Koskinen)

Iso käsi asiaankuuluville tahoille tämänkaltaisten tapahtumien järjestämisestä. Neljä vähintäänkin kohtuullisesti esiintynyttä ryhmää viiden euron pilettiä vastaan on tarjous, jollaista ei sovi helpoin perustein missata. Ja kun Bar Shadow on keikkamestana vieläpä varsin kohtuullinen ympäristö – myydäänhän siellä olutta – niin edellytykset nautinnollisen tinnituksen ja krapulan hankkimiseen olivat kunnossa. Iloinen yllätys oli myös paikalla harjoitettu levymyynti, sillä vitosen ja kympin väliä risteilleet hinnat tarjosivat mukavaa vastapainoa levykauppojen riistohinnoille.

Rymistelyn aloittanut Death Du Jour jäi allekirjoittaneen myöhästymisestä johtuen lähes totaalisesti väliin; taannoinen kymmenen sekunnin kokemus tuli kuitenkin arviolta triplattua, minkä perusteella uskallan väittää mätön sujuvan poikailta livenä levyvastaavaa paremmin. Kulmikasta ja omaleimaisesti sovitettua korinaa.

Dauntless oli seuraavana vuorossa ja hävettävän hatara tietämykseni yhtyeen musiikista osoittautui vääräksi heti kättelyssä. Miehekkäästi luotsattu ryhmä kun tarjoili vauhtia ja vilskettä peräti kohtuullisesti - huomattavasti enemmän kuin mitä vuosien takaiset demokokemukseni antoivat olettaa. Energinen setti houkutteli jokusen uskalikon myös lavan eteen riehumaan, mutta enemmistö yleisöstä pysytteli edelleen jäyhänpuoleisesti oluttuoppiensa äärellä.

Repugnantin aikana tilanne korjaantui ainakin osittain, sillä yhtyeen alkuvoimaisen primitiivinen death on kuin livetilanteeseen luotua. Raivokkaan nälkäisesti soitettu setti taiteili kaoottisuuden paremmalla puolella ja niskalihakset saivat liikuntaa, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että koukkuja ja tarttuvia riffejä bändi kaipaisi lisää. Nykyisellään musiikki ei sisällä aineksia hetken huumaa kummempiin elämyksiin, sillä vaikka tyylipisteitä ropiseekin reilusti, niin Left Hand Pathin tai Osculum Obscenumin nerokkuus jää vielä kaukaiseksi haaveeksi. Ulkomusiikillisesti touhuun oli kyllä panostettu: tuhritut naamat ja Exhorder-lenkkarit herättivät hyväksyviä kommentteja söpösti revityistä housuista puhumattakaan. Brutal shit, etten paremmin sanoisi.

Viimeisenä esiintynyt Centinex tuuletti kokemuksensa ja mittavan katalooginsa suomin avuin. Hiljattain kuudennen pitkäsoittonsa julkaissut bändi operoi huomattavasti Repugnanttia melodisemmilla ja monipuolisemmilla aseilla, vaikka ankaruuttakin toki tarjoiltiin. Centinex tuli nähtyä viimeksi –97 ja siihen verrattuna kyseessä olikin kuin eri yhtye. Death metallin lukuisia sävyjä monipuolisesti hyödyntävät kappaleet istuivat livetilanteeseen oivasti ja tarttuvuutta oli enemmän kuin edeltäneillä bändeillä yhteensä. Meininkiä näytti riittävän ainakin eturivistä tarkasteltuna ja vaikka Centinex levyllä melko keskinkertaiselta vaikuttaakin, niin elävänä tämäkin oikeutti olemassaolonsa.

Liekö kuvitelmaa, mutta Turun dm-tarjonta tuntuisi olevan kovassa kasvussa. Keikkaa pukkaa kiitettävää tahtia ja tapahtumien taso on ainakin musiikillisesti mitattuna suhteellisen hyvissä kantimissa. Ihminen on onnellinen kun saa kuullakseen death metallia, joten toivottavasti linja pitää jatkossakin.