Zemial, Torture Killer ja Axegressor
Turun Klubi 09.03.2007
(arvio: Serpent)

Maaliskuun alkumetreillä osana March of the Giants -kiertuetta saatiin Turussa kokea annos rehvakasta metallia ripauksella eksotiikkaa. Suomea kiertävä alkujaan kreikkalainen, mutta sittemmin pariinkin otteeseen kotimaata vaihtanut Zemial tarjosi omaleimaisen black metal -kokemuksen tummanpuhuvalle asiakaskunnalle yhdessä parin paikallisen lämmittelyaktin kera.

Vaikka itse pääesiintyjä jäikin voimakkaan paikalliskannatuksen takia esitaistelijoidensa varjoon, eikä aivan saanut nauttia ehkä odotetunlaisesta suosiosta, oli tämä pieksentää, kuolemaa ja mustuutta yhdistävä esiintyminen kokonaisuudeltaan mitä mainioimmasta päästä - etenkin oman kokoluokkansa aktien keskuudessa.

Lavallinen kirvestä

Vanhan koulukunnan rässimetallikermaa niin nimen kuin musikaalisen tyylinsäkin puolesta kunnioittava Axegressor oli ensimmäisenä vuorossa illan lavalle kipuavista toimijoista. Vasta kolme treenibiisiä netissä julkaisseen ja ensikeikkaansa tekevän rässiviisikon esiintyminen oli energistä kuultavaa. Kelvoilla soundeilla varustetun old-school thrash metal -lupauksen esiintyminen oli varmaotteista ja hallittua, eikä vokaaleista vastaavan ja tässä kokoonpanossa Johnny Nuclear Winter -aliaksella esiintyvä rähisijän tunnetusta tyylistä voinut erehtyä.

Itse bändin esittämä materiaali jäi vanhakantaisuudestaan huolimatta hieman etäiseksi, sillä olihan kyseessä kuitenkin vielä tässä vaiheessa lupaavan rytmiryhmän ensimmäinen esiintyminen. Näin ollen tarttumapintaa ei löytynyt niinkään muista kuin bändin esittämistä kovereista, joista löytyi Kreatorin ja Nightsiden materiaalia.

Vaikka varsinaiset päävokaaliosuudet olivat kallellaan lievällä rääkynämäisyydellään ehkä hieman black/thrashin suuntaan, muu materiaali piti tiukasti kiinni perinteistä - aina taustalauluja myöten. Näiden epäonneksi miksaus ei ollut aivan kohdillaan ja tältä osin esityskin jäi harmillisesti vain suunavailuksi. Muutoin puolituntinen setti oli hyvä alku illan riennoille reippaalla ravistelullaan.

Kidutusta ja kuolemaa

Illan kovimmaksi tekijäksi osoittautui myös allekirjoittaneen henkilökohtainen veikkaus, monikansallisesta yhteistyöstäkin natsoja napannut Torture Killer. Tämä pari täyspitkää levyä ulos pukannut keskitempoisen death metalin moderni messias ei jättänyt kylmäksi varmastikaan ketään paikalle tullutta, sillä keikka oli miehistön paikoittaisesta sairaustilanteestakin huolimatta tappavan kova.

Viimeksi ilmestyneellä Swarm!-levyllään leukoja ja kuuloelimiä ravistellut murhausyksikkö jyräsi yleisöään raskailla, joskin samalla hieman tunkkaisilla ja suttuisilla soundeilla. Livenä bändi tarjosi paitsi elinvoimaista esiintymistä, myös biisipuolella kipaleita sekä uudemmalta että vanhemmalta levyltä ja luonnollisesti kovereita unohtamatta.

Six Feet Underista alkujaankin inspiroituneelle bändille edellä mainitun koveroinnit tuskin yllättivät ketään, mutta Deiciden tuominen mukaan repertuaariin oli herkullinen makupala. Kokonaisuutena keikka tiivistyykin yhdistelmään kova, raskas ja murhaava, eikä bändi kärsi kuin korkeintaan hiusmetrien lisääntymisestä kaljuihin päin tai vaihtoehtoisesti lihasmassaa kasvattavasta äijäkuurista. Illan tiukin ja runnovin paketti, ehdottomasti.

Menneisyyden helleenit

Thrash ja death metal -genrejen läpikäynnin jälkeen oli aika black metalin ja samalla tapahtuman ainoan ulkomaisen esiintyjän. Alkujaan Kreikassa syntynyt, sitten australisoitunut ja viimein germaanistunut Zemial herätti illan yleisössä varsin ristiriitaisia tunteita. Osalle tämä vanhan koulukunnan black metalia, helleenistä metalliperinnettä ja jopa perinteistä heviä yhdistävä akti ei pudonnut sitten alkuunkaan, kun taas joillekin trio oli selkeästi illan kiinnostavin tekijä.

Vaikutteensa alun perin lähinnä Bathoryn ja Hellhammerin aikalaisista imenyt bändi on eittämättä lähtökohtaisesti kiinnostava tapaus. Musiikillisesti keikka toi mieleen (entisen) maamiehensä Rotting Christin, mutta kuitenkin omalla, erikoisella tavallaan. Mielenkiintoiseksi yhtyeen teki myös sen epätyypillinen rakenne: päätekijänään rumpali-laulaja, joiden rinnalla esiintyivät myös kitaristi ja basisti.

Keikan tehokkuudesta pois söi leijonanosan biisien tuntemattomuus, hieman laihanlaiset, joskin toisaalta riittävän istuvat soundit ja yleisesti ottaen itsensä näköinen, omaperäinen black metal. Satunnaisista nyrpeistä ilmeistä huolimatta keikalla oli myös kannattajansa ja vaikkei bändi valitettavasti saanutkaan Torture Killerin kaltaista arvostusta, bändi veti pitkän keikkansa loppuun kunnialla. Lyhyempikin olisi varmasti riittänyt, mutta ainakin rahalleen sai tässä mielessä runsaasti vastinetta.

Epäpyhän kolminaisuuden yhteenveto

Piti illan yksittäisistä esiintyjistä sitten enemmän tai vähemmän, omalta osaltaan onnistumisessa on mukana ollut hyvä suunnittelupuoli. Kun samalle keikalle laitetaan kolme toisistaan selvästi erottuvaa, mutta kuitenkin metallin äärigenrejä eri tavoin määrittelevää aktia, on lopputulos täydellisyyttä hipova. Ei ehkä välttämättä niinkään yksittäisen kuulijan kannalta, mutta ainakin genretympäännys vältetään näin tehokkaasti ja samalla tarjoten hieman jokaiselle jotakin.

Myös illan hinta/laatu-suhde oli varsin napakasti kohdallaan, sillä kolmesta bändistä 7-8 euron liput ovat varsin käypä hinta, kun ottaa huomioon myös ulkomaalaisen pääesiintyjän vaatiman panoksen. Jos ei vuoden muistettavimpien keikkojen joukkoon välttämättä nousekaan, olivat tässä illassa säädöt erittäin miellyttävästi kohdallaan. Toivottavasti vastaisuudessa samaa kaavaa käytetään myös uudestaan yhtä onnistuneen illan merkeissä.

teksti: Serpent