Barathrum / Morningstar / Azure / Veivi
Bar Shadow 8.3.2002
(arvio: Serpent)

Maaliskuisen metalliannoksen tarjosi tällä kertaa täysin kotimaisista bändeistä kasattu yhdistelmä sekalaista metallia. Paikaksi oli valittu WCH:lle neitsyeenomainen Bar Shadow, joka oli muuten keikkapaikkana oiva, mutta turhan pieni paikalle saapuneeseen väkimäärään nähden. Tiedonpuutetta nauttinut ja huonoa arviokykyä aloitusajan suhteen osoittanut allekirjoittanut saapui paikalle hitusen turhan myöhään eli alkuveivauksen aikohin.

Veivausta
Paikallinen Veivi hurmasi keikkayleisöä omaperäisen nimensä lisäksi myös omalaatuisella metallisekasikiöllään, jota ehdin valitettavasti näkemään ja kuulemaan vain parin viisun verran. Lyhyesti ja ytimekkäästi kyse oli säksättävillä konerummuilla ryhditettyä "industriaalimetallia", josta tosin industriaali oli yhtä kaukana kuin raskasmetallikin. Kotimaisella kielellä lauletut vokaalit eivät juuri jääneet mieleen liiemmälti, mutta jonkinlaiset huutovokaalit taisivat tyylinä olla. Noin kahden kuullun biisin perusteella on huonoa kuvailla bändiä sen tarkemmin, mutta melko tavanomaisesta, lievästi aggressiivisesta metallista oli kyse, sen tarkemmin genreen niputtamatta. Pahimpana ja selvimpänä seikkana päähän jäi juuri rumpukone ja kanssaolijoiden kommentit siitä kuinka "en menettänyt mitään etten tullut aiemin". Tiedä häntä, mutta tylsältä kuulosti.

Sinertää
Järvenpäästä kotoisin oleva Azure astui lavalle toisena ja iski puolestaan tiskiin illan melodisimman metallin keitoksen. Örinävokaaleilla terästetty, pääosin keskitempoista melodista ja ehkä jopa hieman tunnelmallistakin metallia veivaava bändi toimi livenä ihan kohtalaisesti, vaikka mistään erikoisesta esiintymisestä tai keikasta ei ollutkaan kyse. Vähän aggressiivisempaan tyylin päin taipuva Azure tuntui olevan eräänlainen kompromissiratkaisu vihaisen ja tunnelmallisemman melometallin välimaastossa, sillä vaikkei nyt mistään pehmoilusta ollutkaan kyse, oli kokonaisuus kuitenkin jotenkin kiltin oloinen kahden pääesiintyjän rinnalla. Heittipä bändi väliin yhden instrumentaalibiisinkin. Vokaalit toimivat ihan hyvin, vaikkakin enemmän olisi pontta voinut olla örinäpuolessakin. Soundillisesti kaikki oli kohdallaan eli hyvät ja tukevat soundit, etenkin rummuissa, jotka toivat kummasti lisää ytyä koko keikkaan. Kokonaisuutena ihan OK paketti, josta ei löydy sen enempää kehuttavaa kuin haukuttavaakaan.

Aamutähti nousee
Aidon suomalaisen hevimetallin kärkinimi, Morningstar, oli illan toinen pääesiintyjä ja ensimmäinen varsinaista yleisöäkin lavaan eteen kerännyt akti. Perinteistä ja yksinkertaista junttaheviä thrashmaisella otteella jyystävä bändi tempaisi osan yleisöstä mukaansa heti alusta alkaen runttaavilla riffeillään ja mukaansa tempaavilla biiseillään. Menoa voisi luonnehtia rokkaavaksi ja yksinkertaisen toimivaksi, sillä Morningstarin tyyliin mistään kikkelihevistä tai pitsinnypläyksestä ei ollut kyse vaan ehdasta, vanhakantaisesta rusikoinnista. Soundillisestikin soitto oli tuhtia ja ns. munaa kyllä löytyi. Säröä vain olisi voinut olla kitarassa hieman enemmän soittoa voimistamassa. Livepuolelta tarjonta oli sitä perinteistä: soitto vei päähuomion eikä mitään ihmeempiä performansseja ollut tarjolla. Keikan loppupuolella tosin lavalle nousi joku humalainen metalliurpo, joka hoilotteli täysin nuotin vierestä laulumikkiin jotain epämääräistä "oo-oo-oo…" -ääntelyä ja tarjosi samalla illan huumoripiikin.

Turpasauna
Illan viimeinen esiintyjä ja headliner oli myös tapahtuman yleisökerääjä eli Barathrum joka avasi keikkansa rienaavanoloisella Naisten päivä -kommentillaan. Soitto itsessään koostui pääosiltaan suositun Legions of Perkele -levyn revityksistä ja yleisö oli mukana luonnollisesti alusta asti. Soundi oli helvetin raskas ja jykevä, mitä varmasti edesauttoi myös bändin kahdella bassolla tuettu kokoonpano. Rumpusoundit olivat niin ikään kohdallaan ja erityisesti tuplabasarit jytisivät todella tuhdin kuuloisesti. Vokaaleista vastasti pääosin tietysti Demonos Sova, mutta tuttuun tapaan tuplavokaaleitakin oli mukana ja vokaalit olivat lisäksi vielä miksattu juuri sopivan kovalle. Live-puolikin oli bändillä hallussa - kuten Barathrumilla noin yleensäkin - ja suuri osa yleisöstä todellakin heräsi koomailemasta ja siirtyi lavan eteen katsomaan. Tietysti mukana oli vielä sitä tyypillistä yleisönhuudatustakin, mikä vain innosti tummanpuhuvaa väkeä entuudestaan ja omalla tavallaan korosti hyvin bändin räikeää liveä. Noin keikan puolivälissä humalapäinen, isokokoinen metalliurpo nousi lavalle jotain meuhkaamaan ja yllättäen läväytti toista basistia, jonka jälkeen tilanne puhkesikin liveästi sanoen turpasaunaksi. Tämä laardiakin omaava kaveri kaatui varsin nopeasti lavalle vastaanottamaan bändin miehistöltä monoa ja putosi siitä lattialle vikkelästi. Yllättäen kaverin kimpussa olikin reilut toistakymmentä kaveria, jotka myös samalla peittivät sen verran hyvin näkyvyyden, etten kaikkia herkullisia yksityiskohtia päässyt näkemään. Lopulta tilanne laukesi siihen kun baarin portsari tuli käsiraudoittamaan kyseisen häirikön ja raahasi tämän puolialastoman ilopillerin narikan eteen ilmeisesti polisiia odottamaan. Puolitajuttoman oloinen barbaarimme näytti varsin säälittävältä vaikkei verta näyttänyt vuotavankaan. Harvoin pääseekin näin hyvää livebrutalisaatiota todistamaan keikoilla. Tämän välikohtauksen hinta oli kuitenkin keikan väliaikainen keskeytyminen, sillä iskun saanut basisti oli loukannut itsensä yllättävänkin pahasti. Barathrum veti kuitenkin lyhyen tauon ja pienehkön raivoamisen jälkeen lopun keikkansa hieman kaavailtua lyhyempänä, mutta kunnialla loppuun asti.