KRISIUN, ROTTING CHRIST, INCANTATION, CRIONICS
5.9. Nosturi, Helsinki
Ville Sorvali

Turkulainen WCH-yhdistys on tehnyt viime aikoina merkittäviä kulttuuritekoja raijaamalla Suomeen jos jonkinlaista marginaalisemman yleisön orkesteria, juuri sopivan kokoisella markkinoinnilla ja juuri sopivan kokoisiin paikkoihin, jotta passiivisempikin kohdeyleisö kiinnostuisi. Passiivisella tarkoitan tietysti itseäni ja sopivan kokoisella vaikkapa Kallion Nightlifea, joka oli helmikuussa Primordialin soittaessa täynnä kuin dublinilainen keskikaljakuppila kello neljältä iltapäivällä.

Tällä kertaa ei kuitenkaan oltu Nightlifessa. Kun Rotting Christ kumppaneineen saapui Suomen-kiertueelleen, toimi Helsingin tapahtumapaikkana itseoikeutetusti Nosturi. Se nimittäin oli sopivan kokoinen paikka, sekin. Crionicsin jäljiltä sali oli jo kutakuinkin puolillaan, eikä se illan vanhetessa ainakaan tyhjemmäksi käynyt. Kuumemmaksi kylläkin, kuten Nosturissa on tapana.

Crionics jäi siis näkemättä, mutta eipä aikaista aloitusaikaa voi moittiakaan. Arkena kun on ihan mukava päästä jo siinä puolenyön aikoihin poiskin. Kello 20:45 intron virkaa toimittaneen arkeologisen katsauksen jälkeen lavalle nousi Incantation, jonka lämminhenkisen kotikutoinen deathmetal sai yleisöltä suopean vastaanoton. Itse keskityin lähinnä jännittämään, kykeneekö rumpali soittamaan koko keikan niin, että muutkin pysyvät mukana.

Incantationin jälkeen vuoron sai illan oletettu pääesiintyjä Rotting Christ. Soiton varmuudessa eroa edelliseen oli kuin yöllä ja päivällä, ja kreikkalaisten tuotantoa enemmän seuranneena sain kappalemateriaalistakin jo paremman otteen. Laulajan lavaliikehdintä ja turhanpäiväiset taustanauhat eivät lopulta häirinneet yhtä paljon kuin vieressäni ollut "stailattu rokkari", joka käytti puolet ajastaan bändin haukkumiseen, joten kokonaisuutena keikka voi hyvinkin olla yksi niistä harvoista, jotka muistan vielä ensi kesänäkin.

Kotiinlähtöä edeltävästä positiivisesta yllätyksestä vastasi Krisiun. Brasilialaistrion lähtökohdiltaan puuduttava puolitekninen deathmetal sai livenä tuekseen sellaisen intensiteetin ja maanläheisyyden, että yhtyeen antaumusta ei voinut kuin ihmetellä. Melko raivokkaaksi pyörimiseksi yltynyt yleisön loppukiri kirvoitti solistilta kiitokset vähintään joka toisen kappaleen jälkeen, mutta kiitos taisi lopulta kulkea molempiin suuntiin. Ainakin minun puolestani.