DEATHKAMPEN TOUR:
CENTINEX / REPUGNANT / MORBID SAVOURING
Iltatähti, Lappeenranta 07.04.2004
(arvio: Antti Klemi)

Oulun jälkeen Deathkampen-kiertue siirtyi itäisimmille metsästysmaille eli Lappeenrantaan. Vaikka nämä lihapiirakan syntysijat ovatkin tunnettuja metallisesta annistaan, metallikeikkoja ei kovin usein täälläpäin näe. No, tällä kertaa kaupungin omat toivot, Pikametallimiehet, olivat onnistuneet saamaan ruotsalaisretkueet Centinexin ja Repugnantin paikalliseen Iltatähti-ravintolaan riehumaan.

Ilta käynnistyi paikallisen Morbid Savouringin keikalla. Bändin rosoinen pornodeathgrind-oksentelu lämpeni nopeasti ja jaksoi viihdyttää oman aikansa. Etenkin iloluontoisen laulajan matalanmöreä ulosanti sekä hieman rokkaavammat osuudet toimivat. Monotonisuus söi kuitenkin tehoja ja kun kitarasoundikin oli hieman kadoksissa, niin Morbid Savouring jäi selvästi lämppärin rooliin. Laulajakaan ei ollut alasti kuten kuulemma viime keikalla. Tosin miekkonen vastasi illan parhaimmasta (ja kyseenalaisimmasta) välispiikistä: "Seuraavasta biisistä jokainen täysi-ikäinen mies tunnistaa itsensä: I'm Pedophile!"

Seuraavaksi lauteille marssi Repugnant, jota ainakin itse olin innolla saapunut seuraamaan. Nelikko oli kuin repäisty 80-luvun thrash-kultakaudelta: revittyjä paitoja ja pillifarkkuja, farkkuliivejä, hihamerkkejä, niittejä, verta ja väärinpäin käännettyjä ristejä. Bändihän näytti aivan Nifelheimiltä! Onneksi musiikki vastasi täydellisesti bändin ulkoasua: setti tarjosi raivoisia ja kaoottisia death/thrash-mylväyksiä Possessedin ja muiden legendojen hengessä. Ei hempeätä, ei kaunista, vaan kunnon old school -jyräystä. Sounditkin oli saatu kohdilleen ja bändi ei säästellyt itseään lavalla - ja taisipa jonkinmoinen mosh pit syntyä yleisönkin joukossa. Kun viimeinen biisi - ehkä bändin paras repäisy "Rapturous Genocide" - oli henkäissyt viimeisen kerran, ainakin minä olin vakuuttunut bändin livekunnosta. Ainoastaan aavistuksen pitempi setti olisi parantanut tunnelmaa.

Illan päätti Centinex, joka ei sekään anteeksi pyydellyt, vaan iski suoraan turpaan. Bändin The Haunted -tyylinen metalli death-höysteillä ryskyi vakuuttavasti eteenpäin ja muutama maistuva melodia jäi jopa päähän pyörimään. Omiin korviini Centinex tuntui kuitenkin liian tasapaksulta: pikkunättiä, mutta ei maailmaa mullistavaa. Ammattitaitoinen porukka kuitenkin kyseessä oli, ja kuten Repugnantinkin tapauksessa, viimeinen biisi - taisi olla joku coveri? - oli varsinainen tappaja.

Näin ilta päättyi ja juominen jatkui. Noin 100 paikalle vaivautunutta metallistia saivat mielestäni rahoilleen vastinetta ja vaikka Iltatähti ei mikään keikkapaikka olekaan, homma tuntui toimivan loistavasti. Lisää metallia rajalle, perkele!