DEMIGOD / INSOMNIUM / VIOLET HALO
Bar Shadow 6.9.2002
(Arvio: Serpent)

WCH-metalliseuran syksyn ensimmäinen jäsenkokous avattiin jo vakiopaikaksi muodostuneen Bar Shadowin varjoisissa nurkissa. Tämänkertainen viihdetripletti koostui varsin monipuolisesta yhdistelmästä, vaikkakin äärimmäisemmän metallin ystävät tarjonta ehkä jättikin kylmäksi.

Siinä hieman ennen yhtätoista illan auraalisen lankakerän pyöräytti liikkeelle aiemmin Kainin Lapsinakin tunnettu VIOLET HALO. Tyylinä lähinnä tuollainen groovaava ja rokahtava kevytmetalli peräti kuusihenkisellä miehistöllään, jonka jujuna on kolmen kitaran kombinaatio. Yleisö ei isommalti leikkiin mukaan lähtenyt, vaikka bändin nokkamieslaulaja liveä pitikin kohtuullisesti yllä. Soundillisesti keikka oli ihan hyvä ja raskas, mutta lievästä tunkkaisuudesta kärsineenä kolmen kitaran jekut eivät soitosta erottuneet. Puhtaasti makuasioihin perustuvana näkemyksenä voin vain arvata, että Violet Halo ei tule ikinä lämppäribändin asemasta päätään erityisemmin nostamaan.

Debyyttilevynsäkin jo ulos sylkäisseen Insominumin unettomat viisut olivat seuraavana vuorossa ja tällä kertaa hieman yleisöäkin uskaltautui lavan tuntumaan heilumaan. Melodista ja tunnelmallista metallia varman päälle vetävä orkesteri seurasi göteborgilaisia jalanjälkiä taidokkaasti, mutta kärsi Halon tapaan hieman tuhnuisista soundeista. Livepuoli oli kokonaisuutena hieman vaisua, mutta taisi se miehistön tukka heilua kerran tai pari kuitenkin. Melodisen metallin ystävät saivat varmasti annoksesta suupielet ylöspäin, mutta meille muille keikka oli vain yksi muiden joukossa ilman sen erikoisempia kiksejä. Paremmilla soundeilla ja jonkinasteisella live-esiintymisellä bändi kuitenkin toimisi takuuvarmasti paremmin.
Lähes yllätyksenomaisesti illan päälinjaajana oli Tuskassakin ihmisiä krapulasta herätellyt loimaalainen legendabändi Demigod.

Puolijumalan pojat herättelivät ilmeisesti ihmisiä myös Shadowissa, sillä tämän keikan aikana yleisöäkin alkoi nurkista löytyä lavan lähettyville. Yllätyksekseni Demigodin varsin perinteinen death metal tuntui kelpaavan yleisölle hyvin, mitä varmasti edesauttoi myös bändin oma panostus. Soitto oli kauttaaltaan intensiivistä ja livepuoli oli hyvin hallussa. Vanhat äijät jaksoivat yhä heilua kuin teinipojat konsanaan, mikä on tietysti vain hyvä juttu kaikin puolin. Raskaat soundit olivat omiaan bändille, vaikka tunkkaisuutta löytyi edelleen. Kokonaisuutena Demigod oli kuitenkin ylivoimaisesti illan parasta ja energisintä antia, niin liven kuin soitonkin puolesta ja jätti oikein hyvän jälkimaun keikasta.

Mitäpä tähän enää sen enempiä turisemaan. Hyvä keikka ja hyvä alku myös syksylle. Vielä kun Shadowin suttuisuuden saisi soundeista pois, niin muusta ei keikoilla tarvitsisi valittaa kuin oluen hinnasta. Ja siitähän pitää valittaa aina.