 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
VADER
(Pol) / TORTURE KILLER / LUCIFERASE Kyllä turkulainenkin hevimörkö näemmä keikalle löytää kunhan tapahtuma osuu viikonlopulle ja lipun hinnassa ei ole liikaa numeroita. Klubi ei ollut täynnä, mutta kohtalaisen hyvin kansoitettu joka tapauksessa. Ja syystä, sillä Vader on yksi niistä bändeistä, joita en koskaan kuvitellut Suomessa näkeväni. Mittavan katalogin ja pitkän uran omaava dm-pumppu pusertaa mättöään sadan keikan vuosivauhtia, joten eksyminen näille korkeuksille oli jo tilastollinenkin välttämättömyys. Illan kuninkaasta ei ollut etukäteen siis pienintäkään epäselvyyttä, mutta toki lavalla nähtiin myös pari paikallista pienempääkin pumppua. Luciferase tepasteli lavalle ensimmäisenä ja tarjolla oli short but sweet –hengessä suoritettua räimintää jossain melodisemman metallin, deathin ja lisäätähänjokugenre välisessä maastossa. Meininki oli sitten viime näkemän muuttunut melko lailla, mikäli hatariin muistikuviini liki parin vuoden takaa on yhtään luottamista. Veri ja ketjut oli ätetty tällä kertaa kotiin, mutta nahkatakissa ja tiukentuneessa soitossa kyllä löytyi. Etenkin rumpalille voisi joku tarjota oluet, sillä miehen urakointi oli harjaantunut viime näkemältä huomattavasti. Poskisolistina toimineen Metalgloryn viillelty, ihanan valkoinen paita antoi esitykselle ripauksen ristiriitaista herkkyyttä, ja vaikka Misery Ritual jäikin tällä kertaa soittamatta, niin kyllähän esitystä mielellään seurasi. Torture Killer olikin jo selvästi tuoreemmassa muistissa. Muutamia kuukausia sitten nähty keikka TVO:n intiimissä ympäristössä rikkoi allekirjoittaneen tajuntaa sen verran totaalisesti, että odotukset olivat hilautuneet kohtuuttomankin korkealle. Kysehän on perkeleellisen raskaasta ja tylystä death metallista, joka rohisee ja jyrisee samoja taajuuksia Six Feet Underin kanssa. Loistavaa keikkakamaa siis, eikä efekti tälläkään kertaa heppoinen ollut, mutta taannoisen TVO:n keikan tasolle ei valitettavasti päästy. Liekö syy Klubin avarammissa tiloissa vai omassa asenteessani, mutta vetäisyn intensiivisyys jätti toivomisen varaa. Bändin omat biisit toimivat sinänsä mainiosti, selvästi paremmin kuin levyltä kuunneltuna, mutta setin päättänyt Obituaryn Don´t Care on huono kappale kenen tahansa esittämänä. Tornin Aki Järvisen kanssa duetoitu luolamiesversio Bolt Throwerin For Victorysta oli myös miellyttävä yllätys, mutta eipä sekään lättäjalkojani alta vienyt. Bändi heitti myös pari uutta biisiä, joiden perusteella touhu ei ole ainakaan löysemmäksi menossa. Ja sitten asiaan. Vader on siinä mielessä erikoista death metallia, että sen kappaleet ovat täynnä koukkuja, muistettavia yksityiskohtia sekä monipuolisia rakenteita. Homma toimii levyltä moitteettomasti, mutta nyt tuli todistettua, että pamputus pelaa mainiosti myös livetilanteessa. Alusta asti mukana olleen Docin puuttuminen rumpujakkaralta aiheutti kyllä lieviä pelkotiloja, sillä miehen tarkka ja kiimainen naputus ei ole varmasti niitä helpoimpia soitettavia. Tuuraajana toiminut Vesanian rumpali todisti kuitenkin olevansa polakki paikallaan ja viimeistään kolmantena kappaleena kuullun Sothiksen aikana saattoi epäilyksenä unohtaa ja keskittyä teräksenkovalla ammattitaidolla soitettuun kuolometalliin. Täyttä teilausta oleva setti käsitti Vaderin tuotantoa koko uran varrelta, tasapuolisesti eri aikakausilta poimittuna, mutta tulevan The Beast –levyn kappaleita ei kuultu lainkaan. Covereita ei myöskään soitettu, mikä oli vain hyvä asia sillä Vaderin omaa tuotantoahan Klubille oli tultu kuuntelemaan. 13 kappaleen setti oli lyhyt, alle tunnin mittainen, mutta tämä olikin koko keikan ainoa epäkohta. Tätä kun olisi kuunnellut mieluusti huomattavasti enemmänkin. Vaderin
settilista:
|
